Seison huoneeni ikkunan edessä ja katson tuulessa heiluvia puita, lumen peittämää maata ja taivasta. Voisinpa olla jokaista pieni palanen. Kyynel vierähtää poskelle, kaikki on niinkuin pitääkin. Ei mitään liikaa, eikä liian vähän. Entäs jos en oisi saanut tälläistä tilaisuutta tulla onnelliseksi ? Tai kaikki olisi mennyt eritavalla? Jossittelu ei auta mitään. Monia kysymyksiä, mihin ei ikinä saa vastausta. Maailman ihanin perhe ja ystävät, parasta mitä tiedän. Nauru, itku, rakkaus ja sekoilu.. sain mahdollisuuden elää täysillä ja teen myös niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti